Nyt itki Viemi yksinänsä saunassa. Viero sattui tulemaan, näki hänen itkevän ja kysyi:
"Itketkö sinä Viemi?… Mitä sinä itket?"
"En minä mitä… En minä itke", kielteli Viemi. Mutta kun Viero vaikeni ja tuntui taas häneen katsovan, niin hän, huivia silmilleen korjaillen, jatkoksi puheli:
"Ei sitä aina tiedä… mitä sitä tahtoo."
Viero oli istahtanut lauteen partaalle. Hänessä sykähti sydän niistä nuoren naisen itkuista. Hän tapaili:
"Niin… Enhän minä mitään kysynytkään…"
Hän vaikeni ja niin vaikeni Viemikin. Nyt hän tiedusteli:
"Suutuitko sinä?"
Viemi ei vastannut. Ei se ollut häneen suuttunut, tiesi sen Viero, mutta oli vain tullut kysyneeksi.
"Mitäpä minä suuttuisin", vastailikin Viemi lopulta, Vierosta se vastailu tuntui niin lämpimältä, lohdulliselta ja kaihoavalta, että hänessä sykähteli entistäkin hellemmin. Hetken kuluttua hän puheli: