"Kik… iki" tuli pojan kurkusta. Nyt yritti Siviä jumalisemmin, kehottaen:
"Tahi sano: 'Jumala'!"
"Kiu… khiu… iukh… Ih!" nauroi poika, katsoi silmiin ja reuhkasi käsillänsä kuin olisi jostain asiasta riemastunut.
"Sano: 'velli'!" kehoitti nyt vuorostaan Ruusu, Pikku aikoi ryömiä nelin kontin ja äänteli:
"Kikh… Hi… ik!… Heh!"
Niin jatkui. Ei näyttänyt tulevan puhujaa. Jo arveli Siviä:
"Ei se osaa!"
Mutta Lilli ei menettänyt toivoansa. Hän neuvoi:
"Tytöt!… Nostetaan se tyynyille seisomaan, niin sitte se sanoo!"
Niin he tekivätkin. Jotenkuten pysyttelihe horjuva poika jalkojensa varassa tyynyllä. Hänellä oli hauskakin siinä heilua ja reuhkaista. Kasvot aivan savisena nauroi hän ja hihkui ja tytöt kokivat kiertoteitä myöten johtaa hänet nyt sanomaan sanan: velli.