Mutta tätä kaikkea on Ann Margretella. Ei hän koskaan voisi siten loukata toista, ei lausua puolueellista arvostelua, eikä umpimähkäistä tuomiota. Hän kuuntelee ja harkitsee, hän punnitsee syitä ja vastasyitä ja omistaa itselleen sen mikä hänestä on inhimillisintä ja oikeinta. Siksi nuoriso niin mainiosti viihtyykin hänen seurassaan ja niin mielellään menee hänen luokseen neuvoja ja selvyyttä saamaan elämän pulmallisissa kysymyksissä. Paitsi että hän on lukuisien lastenlasten kaikkein ihanteellisin ”mummu”, on hän niin monen nuoren ihmisen, olivat ne sitten miehiä tai naisia, ”rippiäiti” ja lohduttaja.
| Ann Margret Holmgrénin hyvät ystävät: Caroline ja Björnstjerne Björnson. |
Ann Margret Holmgrén on, kuten hänen hyvä ystävänsä Björnstjerne Björnson vuosikymmeniä sitten sanoi, tehty tavattoman lujasta, mutta samassa hienosyisestä aineksesta, hänellä on yhtaikaa monen voimallisen miehen tarmo ja hienon, todellisen naisen alttius ja uskollisuus.
Uskollisesti ja väsymättömästi hän yhtenään vieläkin työskentelee ihanteittensa toteuttamiseksi. Hiuksiin on tosin tullut lunta, voimat pettävät välistä, mutta mieli on nuori ja valpas. Kun Ruotsin naiset toissa kesänä saivat äänioikeutensa, kirjoitti hän senjohdosta: ”Minä ojennan käteni taivasta kohti ja lähetän sinne palavimmat toiveeni, että naiset ymmärtäisivät ja pitäisivät velvollisuutenaan tuoda enemmän puhtautta ja hyvyyttä, rauhallisuutta ja sovinnollisuutta julkiseen elämään. Ja sitten minä myöskin toivon, etteivät he lankea kiusaukseen astua miesten jälkiä, vaan että heillä on rohkeutta ja viisautta seurata omaa henkeään, vaikkakin se johtaisi heitä raivaamattomille teille”.
Luoda naisille oma kokoomus on hänen viimeisiä toimenpiteitään. Hän kirjoitti tästä hiljattain minulle seuraavin sanoin: ”Koetan perustaa tänne naisten kansalaisliiton ilman puolueväriä. Pidän sellaisen naisten kehitykselle hyvin tärkeänä. Kokoomusta tarvitaan”.
Ann Margret Holmgrén kuuluu myöskin Ruotsin kaikkein lämpimimpiin rauhanystäviin. Hän kerrassaan isoo ja janoo sitä aikaa, jolloin kansainvälisiä selkkauksia ei enää ratkaista ”miekan mittelyllä”, vaan sovinto-oikeuksien avulla. Hän tuntee kaikki Europan rauhanystävät ja sai kerran lausua heidät tervetulleiksi omassakin maassaan. Se tapahtui 1910, jolloin Ruotsissa oli kansainvälinen rauhankongressi. Samassa tilaisuudessa oli naisillakin oma, suuri iltakokouksensa, jonka Ann Margret Holmgrén avasi ja ihastutti kaikkia vieraita kielitaidollaan. Hän aloitti ranskankielellä, joka oli julistettu kongressin pääkieleksi, jatkoi sitten saksaksi ja lausui surunsa senjohdosta, ettei Bertha v. Suttner ollut voinut saapua, tervehti englanninkielellä Albionin tyttäriä, sointuvalla italiankielellä Italiasta saapuneita sisariaan ja lopuksi ruotsinkielellä pohjoismaiden naisia.
Sellaiset henkilöt kuin Ann Margret Holmgrén eivät ole ainoastaan mitä tärkeimpiä sivistyselämän luojia ja kannattajia omassa maassaan, vaan vieläpä he sen mainetta ulospäinkin suuresti lisäävät ja opettavat vain oman olemassaolonsa kautta vierastakin kunnioittamaan maata ja kansaa, jonka keskuudesta sellaisia jaloja, tasapuolisia, laajakatseisia naisia on noussut.
[BERTHA v. SUTTNER.]
Bertha v. Suttner oli muutamassa vuodessa ”Aseet pois” nimisen romaaninsa kautta saavuttanut maailmanmaineen, mutta personallisesti ihmiset tiesivät hänestä hyvin vähän, siihen määrin vähän, että kun minä Wienissä ollessani mielelläni olisin tahtonut mennä häntä tapaamaan, oli miltei mahdoton saada selville missä hän asui. Kun toiset arvelivat hänen asuvan Wienissä, tiesivät toiset, että hän oli Unkarissa.
Viimein käännyin hänen kustantajansa puoleen ja tältä sain jo hiukan varmemmat tiedot. ”Vapaaherratar v. Suttner”, julisti hän hyvin juhlallisesti, ”asuu omistamassaan Harmansdorffin linnassa tunnin matkan päässä Wienistä, mutta hänellä on oma kortteerinsa pääkaupungissa.” Ja sitten hän mainitsi kadun ja numeron. Saatuani tämän osoitteen, riensin heti sinne ja löysinkin tuon kaivatun nimen v. Suttner ovella, mutta – kirjailijan asunto se nyt kuitenkaan ei ollut, vaan erään hänen sukulaisensa. Mutta tämä tiesi jo sentään hiukan enemmän kuin muut, hän nimittäin tiesi kertoa, että Bertha v. Suttner juuri sillä hetkellä oli Wienissä ja asui tapansa mukaan hotellissa ”am Grabenin” varrella. Taas seurasi uusi etsiminen, mutta perille tultuani sain kuulla, että hän vähää ennen oli mennyt ulos ja oli tavattavana vasta seuraavana aamuna. Oli nimittäin jo ehtinyt tulla ilta kaiken tämän kuulustelemisen ja etsimisen kestäessä.