Tämä oli kaikki kuin unta, mutta onnea anniskellaan vain hetkittäin ja olihan heidän onnensa jo kestänyt tunteja. Hän otti esiin sormuksen.
— Se on vain hiiltä, sanoi hän, nähdessään Liinan hämmennyksen.
— Hiiltä?
— Kun hiili joutuu hyvin suuren paineen alle, niin siitä tulee timantti.
— Timantti!
Liina ei milloinkaan ollut nähnyt timanttia, vielä vähemmin ajatellut, että omistaisi sellaisen. Harry nauroi ja suuteli hänen kapeaa kättään.
— Koska minä sitten saan tulla sinua noutamaan?
— Koska te tahdotte… koska sinä tahdot.
Liina punehtui lausuessaan viime sanat. Harry Tiger toisteli niitä, ikään kuin ne olisivat olleet se vala, jota hän oli odottanut.
— »… koska sinä tahdot… koska sinä tahdot…» Sanoitko sinä sen todella! Pian, pian minä tahdon. Kuinka kauan sinulta menee aikaa? Minä olen ajatellut, että minä puolestani voin palata kolmenkymmenen päivän ja kolmenkymmenen yön perästä. Siksi puhkeaa etelän kevätkin. Etelän kevään tahdon yhdessä sinun kanssasi elää.