Freedi karkasi yli vinkuvien portaiden kuin tuulispää.
— Nyt…! kuiskasi hän molemmille naisille, — nyt saatte hienon ja rikkaan vuokralaisen. Ties mikä kreivi onkaan. Täti ei ensinkään pyydäkään vähempää kuin viisikymmentä markkaa kuussa. Ja mummo: hiljaa kuin hiiri! Ei mitään »ajaai» eikä »ojooi», sillä silloin hän menee tipotiehensä. Ymmärrättekö?
— Ajaai! huusi vanha rouva, — sinä lurjus… sellaisia vuokralaisia sinä tuot… oi-voih, sellaista minun pitää kuulla… Oi-voo…
Freedi tempasi tuolilta saalin ja paiskasi sen vanhan rouvan kasvoille.
— Sellaista vuokralaista ei tule toista, maksaa, mitä pyydätte.
Juomarahoja sirottelee että hyit! Ja mummo muistaakin…!
Freedi näytti nyrkkiä vanhan isoäitinsä edessä.
Liina oli kiireessä suoristanut pukuaan ja astui portaille. Hän teki hitaan, väsyneen kädenliikkeen ja vieras tuli häntä vastaan, tarkaten jokaista parahtavaa askelta, ikään kuin hän olisi pelännyt porraspalkkien joka hetki pettävän. Liina oli hyvin kalpea, hänen kätensä oli kylmä. Vieras ikään kuin hiljeni hänet nähdessään ja tarttui sitten hänen käteensä.
Pian olivat kaupat tehdyt. Liina tuli puna poskilla äitinsä luo ja laski hänen rinnalleen vieraan nimikortin. Mikä nimikortti — hienoa valkoista paperia! Siitä levisi suloinen orvokintuoksu. Harry Tiger — mikä nimi! Oliko se aatelia? Ulkomaalainen kai se oli. Muutenkin hän käyttäytyi hyvin ulkomaalaisesti. Ja hän maksoi heti koko kuukaudelta, maksoi tinkimättä. Ja huomasi, että oli pantu uudet seinäpaperit ja maalattu lattia. Ja mikä oli kaikkein kummallisinta: hän kysyi, oliko hän, Liina, sen tehnyt eikä ensinkään odottanut vastausta, vaan sanoi: sehän on suurenmoista! Kyllä hän varmaan oli kreivi tai jokin muu suuri herra.
Liina auttoi äitinsä istumaan. Nyt saattoi ajatella sitä kallista parantavaa savea, kun oli saatu tällainen vuokralainen. Tohtorihan oli niin hyvä, hän kyllä taas antaisi halvemmalla.
Freedi pahoitteli jo, ettei oltu ymmärretty pyytää seitsemääkymmentäviittä markkaa kuussa, kyllä herra olisi sen maksanut, hänelle ei raha merkinnyt yhtään mitään. Nuori hotellinomistaja jäi, kiireestään huolimatta, hetkeksi taloon välittääkseen viestejä vuokralaisen ja isäntäväen välillä. Vanha rouva kauhistui, kun vieras rupesi viheltämään.