— Ajaai! huusi hän, — piru tulee taloon, ajaai…!
Mutta silloin heitti Freedi taas saalin hänen päälleen niinkuin lintuhäkin päälle heitetään vaate, kun tahdotaan, ettei lintu laulaisi. Vieras siirteli matkalaukkujaan, helisteli jotakin ja rupesi nauramaan.
— Mene Jumalan tähden sinne, Freedi! kuiskasi isoäiti. — Ajaai… Lurjus! sanoi hän samassa, — häpeä vähän näyttää nyrkkiä vanhalle mummollesi. Kyllä Jumala sinut rankaisee. Oi-voih, mitä prinssi nauraa?
Freedi laski savukkeen kädestään ja meni vieraan huoneeseen. Naiset kuulivat kaikki, mitä herra Tiger sanoi. Häntä nähtävästi huvitti katon mataluus, hän selitti luulevansa, että se jäisi hänen päähänsä, jos hän nyt liikahtaisi. Mitähän hän tekikään. Freedikin nauroi ja pyyteli, ettei hän sitä tekisi. Sitten kuului vieras kysyvän jotakin ikkunasta, mutta Freedi puhui niin hiljaa, ettei voinut erottaa mitään. Vanha rouva kuunteli ja tukahutti huudahduksensa. Kyyneleet olivat hänen silmissään.
— Mamma, kuiskasi Liina, — jos minä veisin hänelle takaisin rahat ja pyytäisimme, että hän hakisi toisen asunnon. Eihän meidän huoneemme voi tyydyttää kreiviä, tai mikä tämä nyt onkaan, joka tapauksessa rikasta miestä.
— Ajaai, huonetta ei vaivaa mikään, kuiskasi äiti. — Ja me nyt antaisimme takaisin tällaiset rahat. Tekisikö mielesi taas ruveta kutomaan irtopeitettä. Ja kuinka me voisimme loukata kreiviä sanomalla, ettemme huoli häntä. Ja mitä ihmiset ajattelisivat, jos hän muuttaisi meiltä? Emme koskaan saisi ketään, emme hyötyisi koko kylpylaitoksesta, niinkuin kaikki muut. Ajaai kuinka sinä olet ajattelematon… Kerro mieluummin mammalle, minkä näköinen hän on.
Tytär ehdotti, että hän auttaisi äidin ikkunaan jahka herra Tiger menisi ulos. Ei, rouva Karell tahtoi kuulla Liinan kertovan.
— Voithan sinä nyt kerran kertoa sadun vanhalle mammallesikin, kun olet huvittanut kaiken maailman vieraita lapsia, jotka eivät ole ensinkään sukua.
Liina kertoi, että vieras on pitkä ja voimakas, että hänellä on tummat hiukset ja tummat viikset. Hän on kalpea, hänellä on tummat, pistävät ja nauravat silmät, hänen huulensa värähtelevät niinkuin itkevällä lapsella… Kuinka hän on puettu? Hänellä on tumma, luultavasti tummansininen puku ja pehmoinen paidankaulus, leveämpi ja avonaisempi kuin miehillä tavallisesti, valkoinen hattu, valkoiset kengät…
— Valkoiset kengät — ajaai!