Pihamaalle tunki jo talon eri keittiöistä kahvin lemua. Rouva Kambergilla juotiin kolmen markan kahvia, haju oli vieno kuin kukkasen tuoksu, pastorikin piti talossaan hyvän kahvin, vaikkei se vetänyt vertoja rikkaan rouva Kambergin kahville. Salmisella tuntui sikuri ja Karellilla, siellä pantiin milloin ruista, milloin ohraa, milloin mitäkin kahvin sekaan.
Naiset sanoivat toisilleen hyvästi ja hajaantuivat kukin haaralleen. Linnut lauloivat taasen ja kukkokin kiekui ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut. Laaja piha vastaistutettuine kukkalavoineen ja vihannesmaineen lepäsi ystävällisenä odottelemassa päivää, sen askelia ja askareita. Pastorin puolelle helotti aurinko, välähdellen kuistin kirjavissa ruuduissa. Rouva Kambergin avonaisen kuistin yläpuolella kohotti vanha tuomipuu vihreänuppuisia oksiaan. Karellien asunto takapihalla jäi varjoon. Vanhan rouvan ääni kuului sieltä ulos asti. Vuoteestaan tai tuoliltaan ikkunan ääressä puhui hän lakkaamatta tyttärelleen, joka liikkui askareissaan milloin missäkin osassa pientä huoneistoa tai pihamaata.
— Liinaaa… Liinaaa… missä sinä olet… etkö sinä tule? Ajaai, missä sinä näin kauan olet ollut? Koska sinä laitat mamman kainalosauvat? Ajaai, pitääkö minun pitkänäni ottaa vastaan naidut tyttäreni, kun ne tulevat minua tervehtimään! Katso nyt, röijyni ovat nuo rikkinäiset kainalosauvat aivan kuluttaneet. Liinaa… Liinaaa… minne sinä menet? Mammalla on puhumista… ajaai, et sinä kuule, mitä äitisi sanoo… Tule likemmä… likemmä. Kuule: ovatko pojat tupakoineet. Ne ovat sellaisia hunsvotteja.
— En tiedä, sanoi Liina ja aikoi mennä.
— Ajaai, et tiedä! Sinun pitää torua heitä…
— Kun en minä luule, että se auttaa.
— Ojooi mitä sinä puhut! Sinä et viitsi, siinä se on, sillä sinun ajatuksesi ovat muualla.
Liina punehtui. Hänen mustat silmäripsensä painuivat alas ja hän lähti nopeasti keittiöön.
— Oi-voih! huokasi vanha rouva syvään ja läpitunkevasti.
Vuoteessa, johon hän laskeutui, oli kaikki iänikuisen haaltunutta ja kulunutta. Laihtunut kellahtava käsi päästi kainalosauvat kolahtaen lattiaan ja siirtyi sitten hakemaan nenäliinaa tyynyn alta. Tyyny oli harmaa, nenäliina oli harmaa, kaikki oli harmaata.