Liina vakuutteli, ettei ketään tullut, olisihan kuulunut, kun avainta pantiin portin lukkoon.
— Eikö ole hullua, että rouva Kamberg sulkee portin! sanoi äiti yhtäkkiä. — Hän pelkää, että hänet ryövätään, kun hän on rikas. Muista sinä, lapseni, kun olet saanut kaikki käsiisi, ettet pidä rahoja kotona! Ajaai, jos mamma näkisikin sinut rikkaana!
— Kyllä, kyllä, sanoi Liina ja meni ikkunaan.
Hän näki yön tuoreuden kimmeltelevän aamun koissa, näki koivunoksien liikkuvan aamun tuulessa. Kukkalava hiekkakentän keskellä ikään kuin värisi. Kuului todella naurua. Se tuttu nauru ja kokonainen kuoro heleitä naisääniä. Oli kuin jokin kulkue olisi lähestynyt ja pysähtynyt portin taakse. Avain pantiin reikään. Portti avautui. Valkeapukuinen tyttö hyppäsi hiljaa kynnyspalkin yli. Sitten tuli sinipukuinen, sitten punapukuinen, sitten taas valkea, sitten keltainen ja vihdoin herra Tiger tummassa puvussaan. Tytöt hiipivät varpaisilla — kuinka he olivat kauniit!
— Mamma! huudahti Liina, — minä autan mamman ikkunaan, että mamma saa nähdä!
— Ajaai, mitä siellä on? Anna kainalosauvat, anna, anna…
Kainalosauvat…
— Ei mamma kuitenkaan pääse niillä, minä kannan mamman…
Hän toi kuitenkin kainalosauvat ja äiti pääsi pystyyn. Hän käveli, käveli horjahtelematta.
— Ajaai!
Tytöt hyppelivät varovasti hiekalla, nauroivat varovasti ja pysähtelivät. Herra Tiger kulki edellä ja houkutteli heitä kuin lintuja. Oli mahdoton kuulla, mitä he puhuivat. Tytöt olivat oudon ja ulkomaalaisen näköisiä, heitä oli viisi, toiset olivat vaaleita, toiset tummia. Heillä oli suloiset pienet kengät, heidän ympärillään oli harsoja ja heidän käsissään kukkasia.