— Ajaai, noin on ihminen, kun hän on nuori! sanoi rouva Karell ja kyyneleet valuivat alas hänen poskiaan.
Tytöt olivat tulleet keskelle pihaa. He ilakoivat huvitettuina, kun kukko lauloi. Yhtäkkiä joku katsoi suoraan Karellien ikkunaan ja kirkaisi. Muutkin katsoivat ja kirkaisivat. Kaikki läksivät juoksemaan porttia kohden. Eräs valkopukuinen tyttö heitti lentosuudelmia herra Tigerille, hävitessään portista.
Liina kantoi äidin sänkyyn. Kaikki Karellien puolella oli hiljaista, kun herra Tiger nousi portaita. Molempien naisten sydän löi väsymyksestä ja mielenliikutuksesta. Kukko lauloi. Lyhyen ajan kuului vuokralaisen huoneesta liikettä, sitten oli kaikki hiljaa.
— Mamma, kuiskasi Liina, — minä käyn katsomassa, että portti on suljettu. Sitten voimme mekin nukkua.
* * * * *
Suuresti hämmästyivät naapurit, kun he eräänä päivänä näkivät rouva Kareliin astuvan ulos porstuastaan ja istuutuvan penkille. Hän ei ollut päässyt liikkumaan puoleen vuoteen ja nyt hän käveli kainalosauvojensa varassa! Heikolta hän näytti, mutta ystävällisemmältä kuin moniin aikoihin. Kaikki iloitsivat hänen kanssaan. Salmiska toi hänelle teevadilla mansikoita, joita hän oli onnistunut saamaan maalta, eihän niitä enää kannattanut ostaa torilta, kaikkihan oli niin kallista. Rouva Kamberg avasi ikkunansa ja kyseli sieltä, mitä lääkettä rouva Karell oli käyttänyt, ja ruustinna riensi ystävällisenä pyytämään kahville aamupäivällä. Lehtokin arveli, että täytyisi ensi pyhänä pitää selitys täällä vanhojen tuttujen koivujen alla, jollei rouva Kambergilla ollut mitään sitä vastaan. Tohtorinnakin tuli, itse työntäen lapsenvaunujaan. Ajaai, kuinka kauniit peitteet ja tyynyt hänellä oli. Niin, ja lapsi oli myöskin kaunis. Poika se oli, lihava ja tyyni.
— Jaa, jaa, sanoi tohtorinna, — kylvyt auttavat aina jälkeenpäin. Mieheni sanoi jo silloin, kun te aloitte, että kestää, ennen kuin te huomaatte vaikutuksen. Minun äitini tahtoo tuskastua, kun ei hän näe tuloksia, mutta ne kyllä tulevat aikoinaan.
Tohtorinna oli lihonut. Rouva Karell aikoi sanoa hänelle suoraan, ettei hänen parantumisellaan ollut mitään tekemistä tohtorien kanssa, mutta miksikäs hän olisi loukannut tohtorinnaa. Tohtorinna olisi nauranut häntä, jos hän olisi sanonut, että hän oli parantunut siitä lähtien kun vieras herra tuli heille asumaan. Hän ei ollut tätä koskaan nähnyt, mutta hän käveli kuin kaverikin!
Herra Tiger nukkui kauan. Karelleilla ehdittiin syödä vanhan hyvän tavan mukaan aikainen päivällinenkin, ennen kuin hän nousi. Vanha rouva, puettuna uuteen pumpulipukuun, jonka Liina oli kiireesti neulonut, odotti häntä portailla. Muissa perheissä valmisteltiin vasta nyt päivällistä, paistetun lihan haju tuntui sekä kirkkoherran keittiöstä että rouva Kambergin puolelta. Vihdoin tuli herra Tiger. Rouva Karell nousi ylös, kumarsi syvään ja ojensi kätensä.
— Varmaan neiti Kareliin rouva-äiti?