— Ajaai… ajaai… mies, mies, kauhea mies! kuiskasi hän.
Tytär ehti parhaiksi häntä auttamaan, sillä hän oli pyörtymäisillään.
Koko talo oli kuullut keskustelun ja kaikki olivat kuohuksissaan. Ruustinna tuli oikopäätä rouva Kareliin vuoteen ääreen hautomaan hänen päätään kylmällä vedellä ja puhui hänelle lohdutuksen sanoja. Hyvä oli, että ruustinna ehti hiukkasen viipyä, sillä rouva Kamberg lähetti samassa noutamaan Liinaa. Hän ilmoitti, ettei hän tule sallimaan mokoman herran asua talossaan. Tämähän yökaudet kävelee pitkin kaupunkia, seurassaan kokonainen lauma tyttöjä, mitä ulkomaalaisia lienevätkään. Kosmopoliitat — ihailkoon kaupunki näitä Kosmopoliittoja miten paljon tahtoo, olkoot ne omasta ja muiden mielestä miten hienoja tahansa, puhukoot vielä useampia kieliä kuin puhuvatkaan — rouva Kamberg ei kärsinyt nähdä heitä pihamaallaan. Herra Tigerin täytyi muuttaa. Mutta keskellä rouva Kambergin puhetta saapui tohtori, hiestyneenä ja kiireestä kuumeisena. Oli tapahtunut sellainen erehdys, että tänne taloon, Karellille oli eksynyt asumaan maailmankuulu mies, suuri taiteilija, joka oli tullut lepäämään ja viettämään kesää tässä syrjäisessä seudussa. Hän ei ollut saanut huonetta ja hän oli joutunut sellaiseen — sellaiseen loveen asumaan, että hän tuskin saattoi oikaista itsensä suoraksi. Oli kunnia koko kylpylaitokselle, että hän oli tullut, se saattoi suorastaan tehdä sen tutuksi ympäri maailman. Mutta niin täytyikin katsoa, että kuuluisa vieras sai kunnollisen asunnon. Aline oli luvannut järjestää, vieras saisi heidän salinsa, siellä oli soittokonekin, hänelle täytyi heti ilmoittaa, kun vieras palaisi kaupungilta.
Sill'aikaa kun tohtori kuunteli anoppinsa sairaskertomusta ja Liinan esitystä äitinsä ihmeellisestä parantumisesta vieras saapuikin. Tyttöjen nauru helisi portin takana ja heidän vaaleat pukunsa liehuivat edestakaisin. Kaikista ikkunoista Kambergin pihamaalla katseltiin ulos ja nähtiin, kuinka itse tohtori, hattu kädessä, kumarteli Karellien vuokralaista, tarjoten hänelle omaa saliaan ja heti luvaten lähettää noutamaan hänen tavaroitaan.
— Tuhannet kiitokset, sanoi Tiger, — olisipa tällainen tarjous tullut minulle pari päivää aikaisemmin, niin olisin ollut erinomaisen kiitollinen. Nyt — minä kieltäydyn.
— Mutta, herra Tiger, vakuutteli tohtori, — te ette mitenkään loukkaa ketään. Nämä hyvät naiset, joilla on ollut onni kattonsa alla pitää nykyajan ehkä alallaan suurinta taiteilijaa, ovat yksinkertaista väkeä, joilla ei ole mitään vaatimuksia. Vanha rouva on tullut ihmeteltävän reippaaksi savikylpyjen vaikutuksesta, joita hän sai keväällä. Katsomme taas, että hän saa hiukkasen savea, niin hän…
Tytöt portin takana pistivät esiin päitään. Heidän naurunsa suli yhteen lintujen laulun kanssa. Tohtori kumarsi heille, hymyillen ja rakastettavasti.
— Tulen heti, huusi Tiger heille. — Ei, katsokaas tohtori, minä olen tuossa viistossa laatikossa tuolla tutustunut kahteen hyvin intresanttiin naiseen, äitiin ja tyttäreen, enkä tahdo muuttaa. Aion soittaa kuoliaaksi toisen ja vapauttaa toisen. En muuta.
Taiteilija astui pihamaan poikki ja tytöt ottivat hänet vastaan riemuhuudoin. Oli kuin ilon kulkue olisi kääntynyt takaisin vanhojen portilta ja lähtenyt valloittamaan maailmaa. Kosmopoliitat olivat hurmaavat ja pelottavat, mutta pelottavin kaikista oli Harry Tiger.
Siinä sitä oltiin. Tohtori, ruustinna ja Liina Karell pitivät neuvottelua rouva Kambergin keinutuolin edessä. Naiset olivat kaikki sitä mieltä, että vieraasta täytyi päästä, hinnalla millä hyvänsä. Liina Karell vakuutti vieraalla olevan sellaisen vaikutuksen hänen äitiinsä, että vieras saattaisi tehdä hänet mielipuoleksi, jopa todella suorastaan tappaa. Mutta sitä ei auttanut ottaa lukuun. Tohtori sanoi, ettei heidän kaupungissaan sopinut loukata maailmankuulua taiteilijaa, joka oli hänen potilaanaan. Saattoi kuitenkin olla varma siitä, että tämä oli jokin oikku — taiteilijoilla oli niitä niin monenmoisia — ja että hän muuttaisi, ehkäpä hyvinkin pian ja vapaaehtoisesti.