— Mutta mitä arvelet: tuleeko hän?
— En tiedä!
— Eikö Agnes ole nähnyt Dargista kuin kerran? Se ei ole mahdollista!
— On! En ole häntä nähnyt kuin silloin iltamassa.
— Niin, selitti Elina, — Agnes läksi seuraavana aamuna ja kun hän nyt palasi, oli herra Dargis jo poissa…
Hän oli käynyt merkillisen levolliseksi. Ensin kun kirje tuli, oli hänen sydäntään hiukan vihlaissut, mutta sittemmin oli hän aivan levollisesti kuunnellut vieraiden keskustelua. Se häntä itseäänkin hämmästytti.
— Mutta mihin se Yrjö jäi? sanoi vihdoin Veera, joka pitkän aikaa oli istunut vaipuneena käsityönsä ääreen.
— Tulen, tulen! vastasi Yrjön ääni ja seuraavana hetkenä oli hän jo huoneessa.
Dargiksen äiti oli kuollut. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen alkoi vilkas keskustelu.
— Ohhoh poika raukkaa! Hän taisi hellästi rakastaa äitiään… joku siitä mainitsi!