— Kyllä olen aikonut viipyä ehkä koko vuoden. Tahtoisin kirjoittaa teoksen Suomen oloista ja luonnosta. Sitä sentään Europassa niin vähän tunnetaan ja se on sääli.
— Mutta, huomautti Yrjö, — olisikohan oikeastaan niin suotavaa, että meitä tunnettaisiin, turistitulva vain vetäytyisi tänne meille…
— Pienille kansoille on aina edullista, että niitä tunnetaan, sanoi
Dargis.
Hän seisoi selinpäin valoon, joten hänen kasvonsa jäivät varjoon. Hänessä oli jotakin pidätettyä ja punnittua, miltei salaperäistä. Sisarukset seisoivat käsitysten ja katselivat häneen. Elina ajatteli hiukan levottomana, että kuinka hän nyt häntä osaa opettaa, samalla iloiten siitä, että hän opettajakseen oli pyytänyt juuri häntä. Agnes tuijotti häneen hämmästellen, mistä hän oli saanut rohkeutta mennä häneltä kysymään tuota liettualaista lausetta. Kunnas katseli vuorotellen sisaruksiin, vuorotellen ulkomaalaiseen.
— Neiti, kääntyi hän äkkiä Agnesin puoleen, — eikö siellä teilläpäin olisi rauhallista talonpoikaistaloa, jossa saisi asua? Jos lähtisin täältä Helsingistä töineni päivineni…
Agnes katsahti häneen hiukan hajamielisenä.
— Kyllähän siellä rauhallista on, melkeinpä liiaksikin. Eikä asunnosta puutetta ole. Luulenpa että meiltäkin saisi…
— Mutta saattaisitko sinä asettua niin kauaksi Helsingistä? sanoi
Elina. — Sanoithan tarvitsevasi kirjastoa.
— Minä laskin leikkiä, hymähti Kunnas, — tai oikeammin sanoen: minä tuuditin itseäni unelmaan, jonka niin mielelläni tahtoisin vaihtaa todellisuuteen. Niin, kunhan kerran pääsisinkin pois täältä Helsingistä, oikein maalle…!
— Meillä on itsekullakin unelmamme, lausui Elina. Hänen kasvonsa olivat äkkiä vetäytyneet vakaviksi ja äänessä oli surumielinen sointu. — Minäkin tässä yöt päivät uneksin Arrakoskesta. Mahtaisinko tulla onnellisemmaksi, jos sen saisinkin!… Sinä, Kaarle, nyt et varmaankaan viihtyisi maalla, sinä joka olet täydellinen helsinkiläinen. Mutta kuulkaa, tämä aihe tekee minut surumieliseksi. Ja nyt ollaan sentään tansseissa. Kaarle, ole niin ystävällinen ja tanssi kerran kanssani, sitten lähdemme kotiin.