He eivät olleet päässeet alkuunkaan, kun näkivät Dargiksen pyytävän
Agnesia tanssiin.
— Kas, huudahti Elina hämmästyneenä, — hän tanssii kuin olisivat meidän tanssimme hänelle vanhastaan tutut!
— On kai vanha, tottunut tanssimestari!
— Näyttääkö hän sinusta siltä?
— Miksei!
Kierroksen tanssittuaan palasivat he paikoilleen, äänettöminä seuratakseen Agnesia ja ulkomaalaista. Dargis näytti miltei kannattavan häntä käsivarsillaan, niin kevyesti hän tanssi. He eivät palanneet paikoilleen, vaan katosivat ravintolan puolelle.
— Kuka hän oikeastaan on? virkkoi Kunnas äkkiä.
— Kuka? Tarkoitatko Dargista?… Hän on talonpojan poika Liettuasta, on kai isältään saanut hiukan periä, lukenut ylioppilaaksi ja matkustelee nyt pitkin maailmaa oppiakseen sitä tuntemaan. Varsinkin huvittavat häntä pienet kansat. Hän kuuluu kirjoittaneen paljon ja osaa kaikkia kieliä. Muuta en tiedä…
— No onhan sitä siinäkin! Mutta eikö teidän pitänyt lähteä kotiin?
— Näyt tahtovan meistä päästä! naurahti Elina. — Olet oikeassa. Agnesin pitää aikaiseen matkustaa. Mene, ole hyvä, pyytämään häntä tänne.