Yrjö vaikeni hetkisen ja Elina luki jo hänen kasvoistaan vastauksen kysymykseensä.
— Kyllä. Hän siinä mainitsi jotakin Arrakoskesta. Ymmärrät siis nyt, miksen tahtonut hänen kirjettään näyttää.
— Ymmärrän, ymmärrän, hymyili Elina, kokonaan tyytyväisenä.
* * * * *
Uudenvuoden jälkeen saapui Dargis Helsinkiin. Yrjö oli häntä vastassa asemalla ja pyysi hänet suoraa päätä Vuoriolaan teetä juomaan.
Hän oli siis nyt täällä, vaikka hän satoja kertoja oli sanonut itselleen: "heitä mieluummin työsi kesken, älä mene"! Mutta elämä kotonakin oli tuntunut niin mahdottomalta. Helsinki oli sinne tuikkinut kuin vilkkumajakka aavalle merelle. Hän oli tullut niin vaatimattomaksi, hän ei pyytänyt Elinalta mitään, hän tyytyi pienimpäänkin ystävällisyyteen.
Sitäpaitsi oli hän varmaankin tyyntynyt, Elinan kirjekin jo yksin oli hänet täydellisesti jäähdyttänyt.
— Sinä et aavista, kertoi Yrjö, — miten iloiseksi hän tuli, kun sai tiedon Arrakosken ostosta.
— Sehän oli hauskaa!
— Enkä minä kertonut sinun avustasi, vaikka mieleni niin kovasti teki…