— Sehän oli niin vähäpätöinen asia, eihän siitä kannata…
— Mutta sinä olet laihtunut, veliseni, todellakin!
— Talvi ei ole päässyt täällä ensinkään pitemmälle kuin siellä meilläkään, huomautti Dargis hetken kuluttua.
— Jo täällä jouluna ajettiin reellä, sanoi Yrjö, — mutta sitten tuli taas sateita.
Kadut olivat iljangolla. Vuoriolan ikkunoiden alla kiilteli jäätikkö punertavassa valossa, sillä uutimet eivät olleet alhaalla.
— Kävele varovaisesti, kehoitti Yrjö, — täällä on niin kovin liukasta.
Dargis pakotti itsensä pysymään tyynenä. Pelkästään tieto siitä, että hän saa Elinan nähdä, oli täyttänyt hänen rintansa sanomattomalla riemulla.
Agnes tuli avaamaan ovea.
— Tervetuloa, sanoi hän ikäänkuin hiukan ujostellen ja huusi sitten kyökkiin päin: — Elina, Elina, he ovat jo täällä!
Elina viipyi. Vihdoin hän tuli, posket hehkuvina ja ojentaen
Dargikselle jääkylmän kätensä.