— Minä kyllä aina tulen toimeen, mutta Elinasta olen levoton. Kuule, veli Dargis, olin aikonut pyytää sinua lähtemään hänen kanssaan edes muutamaksi päiväksi…
— Mutta entä sinä itse? sanoi Dargis.
— Enhän minä pääse! Koulut ovat juuri alkaneet…
— Mutta entä neiti Ekmark?
— Minä käyn täällä musiikkiopistoa ja sekin on juuri alkanut…
— Älä nyt, Yrjö, huomautti Elina hymyillen, — rupea kiusaamaan herra
Dargista, heti kun hän on tänne päässyt. Alkaahan hänellekin työ!
— En minä senvuoksi, sanoi Dargis mielenliikutustaan hilliten. — Tietysti minä mielelläni, jos Elina rouva vain tahtoo ottaa minut mukaansa. Ajattelin vain…
Yrjö purskahti nauruun.
— Tepä olette juhlalliset! Dargis veikkoseni, mene nyt sinä vain, saathan siten tutustua Suomeen ja onhan minulla monta syytä toivoa, että näkisit Arrakosken… Tarkoitan, että olet kuullut siitä niin paljon puhuttavan ja olemmehan jo tulleet ystäviksi, lisäsi hän hymysuin.
— Tietysti minä mielelläni…