Silloin tarttuu Dargis hänen käsiinsä ja vie ne epätoivon kiihkolla huulilleen.
— Olkaa poissa minun näkyvistäni, alkaa hän sitten, — sillä teidän näkemisenne on minulle myrkkyä! Älkää antako minun kuulla ääntänne… Elina, Elina!
Elina on purskahtanut itkuun ja vaipunut polvilleen maahan. Nyt se tapahtuu, nyt, nyt he eroavat ikipäiviksi…!
— Hyvä, puhuu hän vihdoin katkonaisesti, — älkää tulko meille, minä lupaan välttää teitä minkä voin!… Ja kuulkaa, te koetatte rakastua! Onhan suloisia, hyviä, nuoria tyttöjä…!
— Mutta jolleivät he rakastu minuun?
— Rakastuvat aivan varmaan ja te tulette vielä niin onnelliseksi!
Ja kiihdyttämällä kiihdyttävät he toisensa sellaiseen innostukseen, että he miltei säpsähtävät, kun ovi avautuu ja Agnes tulee ilmoittamaan, että kahvi on valmista.
— Tule laulamaan, sisko! huudahtaa Elina, tarttuu Agnesin käsivarteen ja vie hänet soittokoneen ääreen.
Hetkisen selailee hän nuottivihkoa ja alkaa sitten säestää. Agnes on punastunut, hän ei tahtoisi sitä laulua, mutta Elina pysyy järkähtämättömänä ja vihdoin alkaa Agnes:
Ich kann's nicht fassen, nicht glauben,
Es hat ein Traum mich berückt,
Wie hätt' er doch unter Allen
Mich, Arme, erhöht und beglückt?
Mir war's er habe gesprochen:
Ich bin auf ewig dein,
Mir war's, ich träume noch immer,
Es kann ja nimmer so sein.
O lass im Traume mich sterben
Gewieget an seiner Brust,
Den seligen Tod mich schlürfen
In Thränen unendlicher Lust…
Ich kann's nicht fassen, nicht glauben,
Es hat ein Traum mich berückt…