— — —
Dargis ei enää syö päivällistä Vuoriolla eikä käy talossa kuin aivan harvoin. Kaupungilla luullaan, että he ovat riitaantuneet, ja arvellaan, että niin käy aina, kun ystävyys on ollut liian kuumaa. Mutta Elina rouva syyttää tuntejaan ja miehensä töitä. Soittoharjoitustensa tähden on Agnesin pitänyt muuttaa pois Vuoriolta.
Kerrotaan yleisesti, että Agnes ja Dargis olisivat kihloissa. Johan nyt vähemmälläkin! Tietysti Elina rouva on pannut liikkeelle kaikki voimansa saadakseen heidät suostumaan toisiinsa. Kunnaskaan ei ole ollut tiellä, hän kun oleskelee maalla.
Näyttää todellakin siltä kuin Agnes ja Vitold rakastaisivat toisiaan. He ajelevat yhdessä, hiihtelevät, luistelevat, kävelevät yhdessä. Elina tuntee, säestäessään siskoaan, miten hänen esityksensä kypsymistään kypsyy ja miten paljon syvyyttä hän jo saa tekstiin. Hän näkee uuden ilmeen syntyvän sisarensa kasvoihin, hän tietää niin hyvin, mikä sen synnyttää: rakkaus.
Eräänä keväisenä iltana, kun Elina järjestelee miehensä tavaroita ulkomaanmatkaa varten, hiipii Agnes kyökin kautta hänen luokseen.
Hänen kasvojansa peittää valkea harso, mutta Elina näkee, että posket hohtavat ja silmät punoittavat kuin kyynelistä.
— Oletko yksin? kuiskaa Agnes.
— Olen, lapseni.
Ja Agnes riistää hatun päästään, lankeaa sisarensa kaulaan ja itkee, nauraa ja hymyilee sekaisin.
Elinan ei tarvitse kysyä, mikä hänen on. Hän tietää, että nyt se on tapahtunut, se mitä hän on tahtonut.