— Me olimme Eläintarhassa kävelemässä, minä ja Vitold, kertoo Agnes katkonaisin sanoin.
Ja samassa hän taasen purskahtaa itkuun ja puna leviää helakkana poskille.
Suudelmako hänen mieleensä muistui, ensi suudelma, jota ei hän, Elina, koskaan ottanut häneltä?
— Minä ymmärrän sinut, sanoo Elina hiljaa ja silittää sisarensa kiharoita.
— Et käsitä, miten olen onnellinen!
— Käsitän, kultani. Tee hänetkin onnelliseksi!
* * * * *
Pian lähtee Yrjö ulkomaanmatkalleen ja sisarukset Arrakoskelle. Dargis jää Helsinkiin alkukesäksi, vielä käyttääkseen hyväkseen kirjastoja. Kesän ollessa kauneimmillaan lupaa hän saapua morsiamensa luo. Silloin julkaistaan kihlaus suurissa sukukutsuissa Arrakoskella. Elina tosin on koettanut niitä vastustaa, mutta Agnes iloitsee niistä niin vilpittömästi, että hän vihdoin on antanut suostumuksensa.
Hänelle ei itse asiassa mikään enää ole vaikeaa. Hänen rintansa on jo jäätynyt, hän on jo kaikkeen tottunut.