Nyt vasta näkee hän Agnesin, joka on seisonut pilarin takana, suuren pärekopan peitossa. Hän tervehtii häntä melkein kömpelösti ja Agnes punastuu korviin saakka.
— Mutta ehkä ensin tahdot käydä uimassa? esittää Elina.
— Kiitos, se on erinomaista!
Ja Elinan lähtiessä noutamaan lakanaa, jää hän Agnesin kanssa kahden. He eivät kumpikaan löydä sanoja, tyttö punoo hermostuneesti kokoon vihantia puolanvarsia ja Kunnas huiskii kepillään.
— Te punotte seppeltä, sanoo hän vihdoin. — Onko jotkut merkkipäivät tulossa?
Agnes punastuu uudestaan ja, painaen silmänsä maahan, vastaa hän epävarmasti:
— Odotamme tänne sukulaisia ja tahdomme vähän koristaa, jotta vanha talo näyttäisi hiukan ystävällisemmältä.
— Ehkä minäkin sitten saan auttaa?
Samassa tulee Elina, kädessään lakana ja uimahuoneen avain.
— Nyt sinä menet tätä käytävää, selittää hän, — käännyt sitten vasemmalle ja silloin näkyy jo uimahuone. Sillaikaa laitan minä kahvipöydän järjestykseen.