— Saisinko sitten tulla ehkä jo huomenna?
— Kyllä. Tervetuloa vain.
Ilostuen huomasi Elina miehensä ja sisarensa Kunnaksen ja Dargiksen seurassa likenevän. Hän lausui nopeaan hyvästi rouva Peltoselle ja astui tulevia vastaan.
— Sisarenne matkustaa jo huomenaamuna pois, lausui Dargis. — Ja minä luulin, että hän vielä viipyisi Helsingissä.
— Ei, valitettavasti, vastasi Elina. — Hän asuu setämme luona ja he tahtovat häntä kotiin.
Mutta Agnes astui rukoilevin katsein sisarensa eteen ja alkoi pyytää:
— Enkö minä vielä hetkeksi saisi jäädä tänne? Olen jo pyydetty kolmanteen franseesiin ja se tanssitaan aivan heti…
— Mutta kuinka jaksat huomenna nousta?
— Onhan minulla maalla aikaa levätä.
— Mutta kuinka sinä pääset kotiin?