Maantieltä alkaa kuulua kavioiden kapsetta. Sieltä tulee pieni poika hevosen selässä. Hän sitoo hevosen tikapuihin ja ottaa taskustaan kirjelipun.
Elina hätkähtää. Omituinen aavistus on hänet vallannut. Hän astuu poikaa vastaan ja ottaa lipun hänen kädestään.
Se on sähkösanoma.
Hänen kätensä vapisevat niin, ettei hän saa sitä avatuksi. Hän tietää mistä se on, hän tietää, että se kutsuu häntä. Se mitä hän vielä ei tiedä, on, onko Yrjö sairastunut vai onko hän jo kuollut. Ja vavisten niin että hampaat kalisevat suussa, seisoo hän valkeassa puvussaan aamuauringon hohteessa, kasvoiltaan kalman kalpeana. Sulhanen ja morsiankin ovat saapuneet paikalle ja Agnesin hellästi hyväellessä hänen kättään, avaa Dargis sähkösanoman, joka on ranskankielinen, ja silmäilee sen läpi:
"Makaan sairaana Charité-hospitaalissa. Lähde heti matkaan. Vuorio."
— Kuollutko? kirkaisee Elina ja tarttuu sähkösanomaan.
— Ei, ei, rauhoitu! Hän on sairastunut…
Ja Dargis lukee hänelle sähkösanoman.
Elina ei itke, hän ei valita, hänelle on heti selvänä, että viipymättä on ryhdyttävä toimeen. Välttämättömimmät tavarat kokoon, rahaa, hevonen valjaisiin, passi, sitten laivaan!
Ettei hän vain tulisi myöhään! Miksei hän ole nähnyt unta tai varoittavaa näkyä, että olisi tietänyt aikaisemmin heittää tanssinsa? Ettei hän vain tulisi myöhään!