— Jumalan haltuun sitten!
Kadunkulmassa kääntyy Dargis katsomaan taakseen. Elina seisoo siinä mihin hän hänet jätti liikkumattomana kuin musta patsas. Hän ei voi erottaa kasvonpiirteitä, mutta sielunsa silmällä näkee hän edessään koko hänen olentonsa kaikkine vivahduksineen kuin heloittavana sateenkaarena.
Ja silloin hän tuntee: tuo nainen se on, joka hänen sydämensä vei, kaikki kalpenee hänen rinnallaan, hän, hän, eikä kukaan muu!
Hän on rakentanut taitavasti, muurannut kiven kiven päälle, uskotellut itseään ja muita. Hän on siihen määrään saattanut pettää itsensä, että hän nuorelle, rakkautta janoavalle tytölle on luvannut antaa jakamattoman rakkautensa.
Nyt raukeaa rakennus, hämähäkinverkkoa ovat olleet hänen siteensä, sumua, savua hänen lupauksensa! Mitäpä siitä, jos hän yksin saisikin kantaa rikoksensa seuraukset. Vaan hän otti särkyneeseen purteensa toisen, otti rakastavan nuoren tytön, ja hänen täytyy nyt kärsiä haaksirikko hänen kanssaan.
Hän olisi valmis mihin tahansa, kunhan saisi kootuksi kärsimykset omille hartioilleen, mutta astua tuon valkean tytön eteen ja sanoa hänelle: minä en voi antaa sinulle rakkauttani…! Heittää hänet, taitetun kukkasen lailla, tiepuoleen kuolemaan — kauheaa!
* * * * *
Elina varustautuu kaiken varalta. Hän on siitä varma, ettei hän tapaa Yrjöä elävien joukossa. Hän kuvittelee pahinta, hän näkee hänet jo ruumiina. Matkan pitkinä hetkinä on mielikuvituksella aikaa toimia. Ja se käyttääkin tilaisuutta hyväkseen, se ei heitä uhriaan yöllä eikä päivällä. Mutta mistä saaneekin ihminen joskus voimia: Elinaa ei väsytä, vaikkei hän nuku eikä syö. Hänen voimiensa lähde näkyy olevan loppumaton. Viime päivä on hänelle sentään melkein sietämätön. Varmuus mikä tahansa mieluummin kuin epävarmuus, tuo häälyminen toivon ja epätoivon, taivaan ja maan välillä. Sillä itse asiassa hän vielä toivoo, vaikka hän jo luulee toivon kipinän sammuneen rinnastaan.
Asemalle on muuan Yrjön tuttavista saapunut häntä vastaanottamaan. Hän tuntee hänet valokuvasta ja hän hänelle ilmoittaa varmuuden.
Oi, hän on odottanut pahinta, hän on jo mielikuvituksessaan läpikäynyt kaikki mahdolliset kärsimykset, mutta näin vaikeaksi ei hän ole voinut sitä ajatella.