Agnes punastuu ikäänkuin hänet olisi saatu kiinni rikoksesta.
— No niin, myöntää hän, — tulin ajatelleeksi aikaa, jolloin minun täytyy sinusta erota… Minun pitää hankkia itselleni työtä, sillä muutoin… Minunkin elämälläni täytyy olla päämäärä.
— Koska sinä sitten minusta eroat? kysyy Elina ja luo sisareensa kummastuneen katseen.
Agnesin täytyy nauraa, niin omituisesti Elina häneen katsoo.
— Tietysti sitten, kun lähdet pois, Liettuaan.
— Niin tosiaan, huomaa Elina vihdoin, ikäänkuin hän nyt vasta käsittäisi sisarensa ajatusten juoksun. — Ja minkä sinä sitten aiot asettaa elämäsi päämääräksi?
Agnes johdattaa Elinan sohvaan viereensä. Koko hänen olentonsa on hymynä, hän näyttää täydellisen onnelliselta ja hänen äänessään on salaperäinen sointu, kun hän puhuu.
— Minä aion jäädä tänne Arrakoskelle ja pyhittää koko elämäni isäni maatilan hoidolle.
— Ja sinä luulet osaavasi?
— Setä saa auttaa minua. Kyllä minä opin.