Mitä saattoi rouva Peltosella olla — Elina ei enää voinut ajatella häntä nimellä Veera, jota hän ennen oli käyttänyt — sanomista hänelle, Elinalle?
Hän oli viime aikoina ollut tavallista hermostuneempi ja herkempi vaikutuksille. Ja viime sunnuntain lehdistä oli hän sattumalta lukenut ilmoituksen, joka oli saattanut hänet kuumetilaan: Arrakoski, hänen kotitalonsa ilmoitettiin myytäväksi julkisella huutokaupalla.
Kuinka hän oli kärsinyt, kun se isän kuoleman jälkeen oli täytynyt myydä, kuinka häntä oli hävettänyt, kun muistojen pyhittämät paikat olivat joutuneet vieraisiin käsiin. Nyt oli tilaisuus saattaa kaikki entiselleen, valloittaa pyhä hauta raakalaisten käsistä. Sen täytyy tapahtua… Mutta miten?
Hänen ajatuksensa karkasi tuon tuostakin tutulle seudulle, tietä ikivanhan koivukujan halki puistoon, jossa teitä kulki ristiin rastiin ja jonka lehdoissa oli lahoavia, salaperäisiä huvihuoneita. Siellä ja sillalla koskenniskassa, mitä unohtumattomia hetkiä olikaan eletty! Taaskin saada asua tutussa rakennuksessa, jonka sokkeloista tarina tiesi kertoa mitä kummallisimpia asioita, ja yläkerran parvekkeelta katsella puistoa ja koskea kuutamoyössä! Taaskin hallita taloa, tuntea sen maaperä omakseen!
Mutta miten?
Sekä hän että hänen miehensä ovat epäkäytännöllistä väkeä. Heidän velkansa nousevat kymmeniin tuhansiin eikä heillä ole vakinaisia tuloja… Hän oli miettinyt päänsä halki, hylännyt suunnitelman ja hankkinut toisen, särkenyt unelman ja rakentanut uuden. Hän oli neuvotellut tuttujen kanssa ja kirjoittanut sedälleen, jonka luona hän ja hänen sisarensa olivat kasvaneet. Mutta kaikki olivat selittäneet Arrakosken ostamisen uhkarohkeaksi teoksi sille, jolla ei ollut irtonaista pääomaa uhrata. Mutta viimeinen omistaja oli hävittänyt kaiken metsän ja laiminlyönyt viljelykset. Arrakosken täytyi kulkea vanhojen sukutilojen surullista tietä, siihen täytyi alistua.
"Ostetaan pois!" oli Yrjö päättäväisesti sanonut.
"Millä?" kysyi Elina epätoivoissaan.
"Velalla tietysti! Kyllä maatila aina kannattaa, kun se hyvin hoidetaan."
"Kuka sitä hyvin hoitaa, kun itse asumme kaupungissa?"