— No ei, lapseni. Kyllä hän ymmärsi, minkätähden tahdoit saada sen tietää.

— Hän on niin omituinen! huudahti Agnes hetken kuluttua. — Minä häntä melkein pelkäsin… Mies joka on nähnyt koko maailman ja puhuu niin monta kieltä!

— Mutta nyt sinun täytyy pukeutua, kello on niin paljon.

Elina aikoi nousta sängynlaidalta, mutta samassa kietoi Agnes kätensä hänen kaulaansa ja purskahti itkuun.

— Elina, rakas sisko, minun tulee sinua niin ikävä! Et usko, kuinka sinua rakastan. Enemmän kuin kaikkea yhteensä koko maailmassa!

Elinankin silmät kyyneltyivät.

— Sinä tulet kohta takaisin ja sitten saat ottaa laulutunteja.

— Voi, en minä pääse niin pian! Kuka minua nyt säestääkään, kun sinusta eroan!

— Sinun täytyy itsesi oppia… Mutta nouse nyt…

— Elina! huudahti tyttö ja hymy lensi hänen kasvoilleen, — kunhan olisin saanut olla täällä vielä edes yksissä, yksissä ainoissa tanssiaisissa! Mutta minä en saa. Ja kuluu varmaan vuosi ennenkuin pääsen takaisin.