— Mutta sitten ei meidän oikeastaan pitäisi puhua teille muuta kuin suomea?
Taaskin tuli hänen kasvoihinsa tuo puoleksi kohtelias, puoleksi ivallinen ilme.
— Käytän suurimmalla kiitollisuudella hyväkseni ystävällistä ehdotustanne, sanoi hän kumartaen, — mutta arvelen sentään, että näin alussa panisin kärsivällisyytenne liian kovan koetuksen alaiseksi. Ensi työkseni tulen hankkimaan itselleni opettajan ja sitten…
— Oliko teillä ennestään tuttuja Suomessa?
— Persoonallisesti tunsin ainoastaan maisteri Vuorion. Me tutustuimme kolme vuotta sitten Unkarissa ja kamppailimme silloin useita kuukausia yhdessä. Nimeltä kyllä tunsin useita suomalaisia.
— Liettua! huudahti muuan naisista. — Kuinka se kuuluu intresantilta.
Mutta eikö Liettua oikeastaan ole samaa kuin Puola?
— Ei, neiti. Liettuan suhde Puolaan oli sama kuin Suomen suhde
Ruotsiin.
— Koska te oikeastaan tulitte tänne Helsinkiin?
— Tänään aamulla.
— Ja viivyttekö kauankin?