— Ehkä kokonaisen vuoden. Olen aikonut…
— Kokonaisen vuoden! Sepä hauskaa. Sitten toivottavasti saamme nähdä teidät usein luonamme…
Siinä useat toisetkin rouvat riensivät lausumaan samaa toivomusta, vakuuttaen, että heillä puhuu nuoriso pelkkää suomea.
Samassa astui tanssivien joukosta esiin kaksi naista, käsi kädessä. He olivat sekä pukujen yhtäläisyydestä että kasvojen piirteistä päättäen sisarukset. Toinen oli hennompi, mutta kasvonpiirteiltään kehittyneempi. Toinen näytti aivan nuorelta. Hän oli vaaleatukkainen, sinisilmäinen kaunotar, ja alaspainunein silmin, poskilla polttava puna, seisahtui hän Dargiksen eteen.
— Herra Dargis, lausui vanhempi sisar hymyillen, — saanko esittää teille sisareni, neiti Ekmarkin.
Dargis nousi ja teki kohteliaan kumarruksen. Nuori neiti tervehti kömpelösti, puoleksi niiaten, puoleksi kumartaen.
— No, sanohan nyt asiasi, Agnes, kehoitti vanhempi sisar, yhä pidellen hänen kättään.
Agnes katseli hämillään eteensä, sanoja tavoitellen. Vaistomaisesti vei hän käden päälaelleen, missä hiukset olivat suurena mättäänä.
— Te ette saa nauraa minulle, lausui hän vihdoin kuiskaten, — minä en ikinä olisi tullut sitä kysymään, jollei ystävättäreni olisi niin kovasti pyytänyt… Hän väitti etten uskaltaisi, ja minä tahdoin näyttää, että…
— Minä niin mielelläni autan teitä, jos vain voin, sanoi Dargis vakavasti.