He olivat todella kuin itse suomalaisuus ja terveys. Lihavia, tanakoita, valkotukkaisia, sinisilmäisiä, tyyniä ja levollisia. Elina ei voinut kuin ihmetellä. Heissä ja vanhemmissa lapsissa ei ollut vähääkään yhtäläisyyttä. Muuten oli koti aistikkaasti sisustettu: seinät täynnä suomalaisten taiteilijain tauluja, paljon kasveja, huonekalut suomalaista kuosia ja kunniasijalla keskiseinällä riippui kantele.
Ruokasali oli täydellinen suomalainen tupa: seinähirret peittämättömät, suuri avoin liesi, vanhanaikainen pohjalainen seinäkello, joka käydä raksutti, ja keskellä lattiaa maalaamaton puupöytä, tehty yhdestä ainoasta leveästä tukintyvestä.
— Me saimme tuon pöydän suurella vaivalla, selitti Veera, — Antin kotipuolelta. Nuo tuollaiset pöydät kulkevat oikeastaan perintönä suvusta sukuun. Nyt vien sinut pyhäkkööni.
Atelieeri oli ruokasalin takana.
— Täällä ei tosin vallitse erittäin "hyvä järjestys", selitti Veera hymyillen ja viittasi ympärilleen.
Hän oli oikeassa. "Hyvä järjestys" sieltä kokonaan puuttui. Seinillä riippui ja nurkkiin oli asetettu joukko puolivalmiita tai vasta aloitettuja kankaita, lattialla oli staflioja ja muita telineitä, pöydillä ja tuoleilla talttoja, värilaatikkoja ja rääsyjä, jotka olivat tahritut väriin. Sen kankaan eteen, joka juuri oli tekeillä, pysähtyi Veera, valaisten sitä lampulla.
— Se ei ole valmis, mutta ehkä siitä jo voi saada käsityksen.
Taulu ei ollut suuri. Se kuvasi taiteilijan työpajaa. Keskellä lattiaa seisoivat modellit: kaunis nuori tyttö, jonka yläruumis oli alaston ja joka hampaittensa välissä piteli punaista ruusua, kädet vyötäisillä, kasvoilla huoleton hymy, ilkkuva katse suunnattuna toiseen modelliin, joka seisoi häntä vastapäätä: luuranko, hampaissaan piippu…
— Aion antaa sille nimen "Virkaveljet", selitti Veera. — Se tulee ehkä näyttelyyn.
— Kuinka se on omituinen, sanoi Elina. — Se tekee ehdottomasti vaikutuksen… Mutta Veera, puhkesi hän samassa puhumaan, kun Veera oli näytellyt hänelle sekä valmiita että puolivalmiita töitään, — sinusta on tullut huomattava taiteilija ilman että maailma siitä mitään tietää.