Elina asteli kuin lumotussa linnassa. Veeran mieliala oli riistänyt hänet mukaansa. Tämä oli komea koti, sopusointuisa, kaunis koti, aivan toinen kuin muinoin hänen veljensä aikana. Siinä oli jotakin niin eheää, valoisaa, onnellista, alkaen sisustuksesta emäntään, joka kauniissa suomalaisessa puvussaan taloa johti.
— Tämä suomalaisuus on kokonaan Antin ansio, puheli Veera taas. — Hän on luonut kodin uudeksi, sillä hän on kasvattanut minut naiseksi… Alussa tuntui minusta mahdottomalta kotikielenä ruveta käyttämään suomea. Nyt olen tullut niin radikaaliksi, etten tuntisi olevani kotona, jollen käyttäisi suomalaista pukua. Tässä eheydessä on jotakin tavattoman suloista. Ainoa, joka vielä häiritsee, on nimeni, mutta sitä en sentään taida ruveta muuttamaan, lisäsi hän hymyillen.
Tupaan he sitten istuutuivat juttelemaan. Takassa leimuilivat koivuiset halot, muuta valaistusta ei ollut. Tuontuostakin kohenteli Veera rovioa pitkällä hangolla.
Isännän mukana tuli taloon kankea mieliala, vaikka jokainen teki parastaan sitä haihduttaakseen ja pysyäkseen iloisena. Hetken kuluttua lausui Elina jäähyväiset.
— Ethän pahastu, sanoi hän vielä ovessa Veeralle, — etten suostu pyyntöösi. Se on minulle itsellenikin vaikeaa, sillä tämän kaiken nähtyä olisi minun todellakin tehnyt mieli. Mutta ymmärräthän, etten ehdi, kun tuo ulkomaalainenkin nyt syö meillä päivällistä… Hän on kyllä vaatimaton, mutta kuitenkin…
— Minun täytyy valitettavasti sinut ymmärtää, vastasi Veera hymyillen.
He suutelivat toisiaan vielä kerran. Sitten läksi Elina.
Hitaasti asteli hän kotia kohti. Oli tyyni, kylmä ilta. Lunta tosin ei vielä langennut, mutta maa oli roudassa ja pilvet riippuivat raskaina taivaanlaidassa.
Hän elää ehyttä elämää, Veera, ehkä ehyempää kuin ennen. Ja kuitenkin elivät he Akselin kanssa näennäisesti mitä täydellisimmässä onnessa. Veera oli mieheensä niin kiintynyt, että hän miltei mustasukkaisen kiihkolla häntä vartioi. Ja vuoden hänen kuolemansa jälkeen on hän valmis lahjoittamaan hellyytensä yhtä eheänä toiselle.
Miten se on mahdollista? Eikö hän sittenkään ehkä koskaan rakastanut
Akselia? Tai voiko nainen rakastua kahdesti?