— Aivan kuin musiikkia! huomautti joku.
— Ettekö sanelisi meille hiukan enemmän?
Hetken mietittyään lausui Dargis runopätkän ja käänsi sen saksaksi. Se herätti suurta ihastusta.
— Se mahtaa olla ihana maa se Liettua!
— Ja runollinen maa!
— Teillä on kai paljon kansanlauluja! Minusta tuntuu siltä kuin teidän kielenne vasta laulaessa oikein pääsisi oikeuksiinsa.
— Aivan kuin italiankieli!
— Ei se taas minusta laisinkaan muistuta italiaa, huomautti muuan herroista. — Mieluummin sitten saksaa.
— Eipä ollenkaan. Minä melkein olisin sitä mieltä, että siinä on jotakin joka muistuttaa vanhaa latinaa.
— Ette ole niinkään väärässä, sanoi Dargis. — Siinä on todellakin päätteitä ja ääniä, jotka ensi hetkessä ovat latinan kaltaiset.