Yrjö läksi, Dargis sytytti tulitikun valaistakseen portaita, sillä kaasu ei vielä ollut sytytetty. Yrjö kääntyi vielä kerran taakseen, nyökäytti päätään ja hymyili. Dargis jäi hetkiseksi kuuntelemaan hänen askeltensa kaikua kivisissä holveissa. Sitten hän meni huoneeseensa.
Olisipa se ollut toinen mies, niin hän olisi tuntenut vihaavansa häntä.
Nyt kääntyivät kaikki hänen syytöstensä kärjet häntä itseään vastaan.
Hän päätti ehdottomasti luopua Elinasta. Ei sanalla, ei katseella hän enää häneen puutu. Ainoa ilo minkä hän voi suoda itselleen, on auttaa Vuoriolaisia, molempia, Arrakosken omistamiseen. Siinäkin tunteessa oli sentään lohdutuksensa.
Hänen mieleensä laskeutui omituinen, surumielinen onni, hän oli niin tyyni, että miltei tuntui siltä kuin hän kaiken ikänsä olisi saattanut levollisena istua Yrjön ja Elinan kodissa katselemassa heidän onneaan.
Näinkö piti käydä? Kyvyn rakastaa hän oli saanut takaisin, mutta rakastaa hän ei saanut!
VII
— En pääse hänestä vapaaksi, en saa häntä ajatuksistani, olen kahleissa. Hän on mielessäni kun nukun, häntä muistan ensinnä kun herään. Kaikki kodissa muistuttaa häntä, tuossa on hän istunut, tuossa seisonut, tuossa nostanut minut käsivarsilleen. Mieheni katselee minua lempeästi, hyväilee hellästi. Minä poloinen näen vain sen toisen, kaipaan vain sitä toista! Miksi piti hänen sattua minun tielleni, miksi tulla minun rauhaani häiritsemään? Siksikö että huomaisin, ettei tässä maailmassa voi luottaa mihinkään, ei rakkauteenkaan eikä uskollisuuteen?
Näitä mietti Elina, levottomasti astellen edestakaisin huoneissa. Hän ei ollut saanut unta. Varhain oli hän sentähden noussut ja ruvennut järjestämään pikkutavaroita hyllyillä ja pöydillä. Hän teki sen koneentapaisesti, tuontuostakin jääden miettimään.
Hän oli tavannut Dargiksen miltei joka päivä, he olivat joskus jääneet kahdenkeskenkin. Mutta he eivät sanallakaan olleet koskeneet siihen, mitä tuona yhtenä iltana oli tapahtunut.
Näin sen tietysti piti olla! Mutta vaikeaa se oli. Kunhan edes henkisesti olisi saanut uskoutua hänelle ja saada hänen luottamuksensa.