Dargis vaikeni hetkisen.
— Antakaa, sanoi hän sitten, — menenhän pois!
Elina oli jo ottanut pari askelta, mutta pysähtyi puolitiessä ja virkkoi:
— Ei se ole minkään arvoista… ehkette siitä ensinkään välitä…
— Antakaa…! keskeytti hänet Vitold surullisesti hymyillen.
Elina nouti vihkosen, päiväkirjansa, ja seisahtui kasvot hehkuen
Dargiksen eteen.
— Siinä ovat elämäni aikaisemmat vaiheet. Olen merkinnyt tärkeimmät kohdat, jottei teidän tarvitsisi lukea kaikkea…
Dargis keskeytti hänet pienellä huudahduksella, tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä.
— Ja polttakaa se sitten, kun olette lukenut… Lupaattehan!
— Lupaan!