Iida alkoi kertoa hänelle matkastaan ja miksi hän läksi…
— Miksi te nauratte? keskeyttää hän äkkiä puheensa ja veri nousee hänen kasvoilleen.
— Etteköhän te nyt liioittele…? Mahtaako se sivistyneen säädyn "juominen", kuten te suvaitsette sitä nimittää, ja sivistymättömyys nyt todellakin olla niin vaarallista?
— Mutta minähän olen viettänyt koko nuoruuteni ajan paikkakunnalla! kiihoittuu Iida puhumaan. — Luuletteko, että minä ilokseni puhun pahaa syntymäseutuni herrasväistä, joihin aikoinaan itse kuuluin…
— Te puhutte kuin vähintään olisitte seitsemänkymmenen vuoden vanha eukko…
— Olkaa huoleti, en enää sano mitään.
— Te loukkaannutte, neiti. Älkää sitä tehkö, vaan puhukaa nyt kärsivällisesti eteenpäin. Näettehän tässäkin edessänne pakanan, jota ehkä sentään kannattaisi kääntää… Kuulkaa nyt, neiti, te raittiusväet, te ette käsitä, että juomatapa kyllä lakkaa itsestään, kunhan kansa enemmän sivistyy…
— Sivistyksen puutteestako useimmat niistä nuorista juristeista, jotka istuvat käräjiä siellä maaseudulla, viettävät yönsä pelipöydän ja lasin ääressä, sieltä suoraan astuakseen käräjätupaan? Sivistyksen puutteestako kaupungin piirilääkäri eräänä iltana saapui sinne maalle vieraisiin niin humalassa, että kaatui pitkäkseen keskelle salin lattiaa kaataen mennessään kukkaruukun? Sivistyksen puutteestako…?
— Epäilemättä sivistyksen puutteesta.
— Niin, ehkä sivistyksen, sydämensivistyksen, mutta ei tietojen…