— Onko se sitten niin hullua?
— Menkää te nyt mieluummin johonkin kylpylaitokseen hermojanne parantamaan, sillä tämä ei enää ole terveen ihmisen teko… Tulla tänne sieltä… ja sellaisen asian takia!
— Kun minä en saanut rauhaa.
— Olisinpa tietänyt sen, niin en olisi kehoittanut teitä lähtemään ulkomaille!
— En minä lähtenyt siksi, että te kehoititte. Olisin minä muutenkin mennyt. Ja onhan se retki nyt hyvä tehtynä. Tiedän ainakin, etten ensi hetkessä tee sitä uudelleen.
— Senkö vain te sillä retkellä olette oppinut?
— Muun maassa sen.
Maisteri hymähtää.
— Te naiset, te naiset, olette te omituista väkeä. Itsekidutus se on teidän nautintonne. Se on se sunnuntaikoulutunnelma tai miksi sitä nimittäisin, sittenkin pohjasävelenä teissä kaikissa!
Hetkisen kuluttua muistuu Iidan mieleen jotakin ja hän virkkaa hymyillen: