— Minun! Mutta onhan se minun työni. Minun täytyy koettaa selvittää ihmisten hämääntyneitä vyyhtejä…
— Mutta minä jään aivan ulkopuolelle.
— Sinä olet minun silmieni ilo ja minun sieluni lepo, kun minä väsyneenä…
— Mitä yhteistä meillä oikeastaan on?
— Mutta kukkaseni! Koko kotimme, koko elämämme… tämä huone…
Kaarinan posket kuumenevat.
— Mutta ajatuksia?
— Etkö sinä ole kertonut minulle kaikkea mitä mielessäsi liikkuu…?
Et vastaa… Mitä…? Sano!
— Ennen minä kerroin…
— Etkö enää…?