Yhtäkkiä ovi avautuu ja Viktor astuu kynnykselle. Kaarina tukahduttaa parahduksen ja kylmä hiki peittää hänen jäsenensä.
— Kukkaseni, älä pelästy… Odotin, että pyytäisit minua auttamaan…
Eikö tämä pukusi olekaan selästä avattava? Anna minun auttaa.
Silloin Kaarina kuumenee. Hän saa jotakin käsiinsä ja viskaa sen maahan. Hän tahtoisi lyödä tuota miestä!
— Kuinka hermostunut sinä taas olet. Vieraat ihmiset kukittavat — oma vaimo…
— Ole hiljaa, ole hiljaa!
— Vai niin, vai niin…
— Mennään pois tästä huoneesta.
— Kuinka tahdot…
Sähköliekki syttyy saliin ja välähtelee seinillä ja laessa. Viktor liikkuu tohveleissa, alusvaatteisillaan. Kun Kaarina näkee hänen aikovan makuuhuoneeseen, pakottaa hän itsensä puhumaan.
— Älä mene pois… minun täytyy vähän puhua.