— Kuka sinulle sitten on puhunut Louhilinnan uudesta ostajasta?
— Sehän on yhdentekevää kuinka sen sain tietää.
— Eipä ensinkään! Jollet sinä sitä sano, täytyy minun huomispäivänä panna toimeen ankara tutkinto.
— Tee se.
— Kuka se nuori mies sitten oli, joka täällä kävi?
— Louhilinnan uusi ostaja. Hän kertoi minulle kotitaloni tarinan. Sinä olisit voinut sen tehdä!
Tuomari lauhtuu jonkin verran.
— Niin no… minun, suoraan sanoen, ei ole tehnyt mieli joutua sinun hermokohtaustesi kanssa tekemisiin. Sinä olet sairastunut kun Louhilinnaa vain on mainittukin. Minä olen jo sinun tähtesi muuttanut…
— Maalta Helsinkiin — mikä uhri!
Kaarina nauraa kylmää, kovaa naurua.