Mamsseli menee kamariin joka on porstuan perässä ja missä kangaspuut miltei vuoden umpeensa ovat pystyssä.
Lapsi jää lieden lämpimään. Sen hiukset hohtavat kuin päivänsäteet. Miehiä kerääntyy ympärille ja vuoronperään ojentuu ahavoitunut käsi tyttöstä kohti. Jere on rohkein.
— Tulepas tänne Jeren polvelle. Oletkos sinä Jeren tyttö? Katsotaankos me kaunista verkkoneulaa.
— Onkos se sinun? Saakos Kaarina sen?
— Saa Kaarina. Mitäs Kaarina tekee sillä?
— Se on niin kaunis…
Ja lapsi pitelee sitä pienin, punertavin hyppysin tulta vastaan.
— Kutooko Kaarina sillä verkkoa?
— Ei Kaarina osaa.
— Jere opettaa.