— Täss' on puukko.
— Aina minä hampaillani tämän kannan olen puraissut.
Miehet savuttavat jo täyttä vauhtia.
— Taitaa Heikkilän Joili jo ruveta odottelemaan.
— Pitää tästä kai tuolle neitsyelle maksaa.
— Mihin lienee hävinnyt.
— Eiköhän insinööri mahtane maksaa, hän kun asuu tässä.
— Kysytään kuitenkin, ettei luule meidän salaa menevän.
Palvelustyttö löydetään parin huoneen takaa, hän ravistaa päätään, kun miehet hänelle näyttävät kukkaroaan, mutta ottaa vastaan kymmenpennisen, jota he kukin arasti hänelle tarjoavat. Ja hetkisen perästä ovat miehet kuumalla, tomuisella kadulla ja neuvottelevat, että missä päin se nyt taas onkaan se Heikkilän Joilin kortteeripaikka.
* * * * *