Kauhea päivä on tullut. Kunhan se menisi, koska sen täytyy mennä, ettei vain mitään tulisi keskeyttämään. Voisihan vielä viime hetkessä joku lähetystö saapua, Joili voisi ilmestyä tänne kuin maan alta. Eikä niillä raukoilla kuitenkaan ole rahaa!
Kuka on veli — sekö joka on samaa lihaa ja verta? Kenen on maa — senkö joka sen on perinyt? Mutta entä kun sen rahasta myy — eikö silloin tee rikosta?
Ei, ei! pois ne ajatukset, ne tekevät ihmisen hulluksi! pois, pois…!
Tuntuu niin kummalliselta: taloa ei tunne entiseksi. Vanhat palvelijat kulkevat itkettynein kasvoin ja verestävin silmin… Kevät on, ruis menee tähkään, linnut laulavat — kuinka saattaa olla näin kauhean synkkää?
Greta on suloinen sinertävässä puvussaan. Hänen naurunsa vaikuttaa kuin päivän säde kuolinhuoneessa, jossa valkoiset lakanat peittävät ikkunaa ja jääsaavit hohtavat kylmää… Greta kiinnittää kukkia Kaarinan rintaan, Gretan kyyneleet vuotavat Kaarinan pellavanheleisiin hiuksiin. Ei tuo herttainen nuori vaimo voi itkeä kuin hetkisen, seuraavassa hetkessä hän hymyilee ja nauraa, niin suuri on hänen onnensa.
Kaarinalta menee kaikki… Hän saa jäädä tähän asumaan, mutta omaa ei ole mitään.
Pitäisivät herrat edes kiirettä! He ovat kaiken aamua viipyneet isän työhuoneessa… tuomari Ceder ja veljet. Hintsat istuvat salissa. Nuori Hintsa kävelee edestakaisin ja tupakoi. Paperossinpätkät ja tulitikut hän pistelee kukkaruukkuihin.
Kaarina tulee ja menee, poskilla palavat täplät. Hän on vasta noussut sairasvuoteelta. Saliin päästyä lennättää hän aina isännille jonkin sanan.
— Te saatte nyt kaikki mitä minulle on rakkainta. Isäni käsi tuntuu täällä vielä joka paikassa… Ettehän te kaada metsää puhtaaksi, otattehan vain yli-ikäiset puut… Säästättehän hevosia. Katsottehan, ettei pahat rengit saa repiä suupielistä. Vaunuhevoset eivät koskaan ole nähneet piiskaa, ovat vain tottuneet sokeriin… Ja vanhaa Jereä ja Leenaa täytyy kohdella hyvin… Ja…
Vanha Hintsa hörähtelee ystävällisesti Kaarinan puheeseen ja suostuu kaikkeen. Mutta se onkin oikea noita pyytämään, tuo mustapukuinen tyttö!