— Siitä tuleekin kohta viisikymmentä vuotta, kun se kenraalin vei.
— Tahtooko se sitten taas pian jonkun?
— On se tähän asti tahtonut.
— Nyt se vie tuon Jeren!
Tupa rämähtää nauruun.
— Älkää, hyvät ihmiset suututtako. Ei sitä tiedä mitä se milloinkin tahtoo, ylhäisiä vaiko alhaisia…
— Sinut se vie! Sinä sille omansa olet, sinä olet sekä ylhäinen että alhainen: everstin takki ja takissa ruotivaivaisen ruumis…
— Ei pidä suututtaa, ei pidä!
Mutta kylläpä nyt todella ulkona kohisee ja humisee. Varmaan huvimajan valkoinen vainajakin nyt on liikkeellä.
* * * * *