— Emäntä lähetti kuitenkin tämän hevosen herralle. Arveli, että jos vaikka ohuissa vaatteissa palellutte tielle, niin voidaan siitä syyttää häntä…
Hevonen pysähtyi. Nuorukainen nousi rekeen. Hän ei kyytipojalle virkkanut mitään, seurasi vain empimättä hänen tarjoustaan. Apu tuli, hän ei kysellyt kuka sen lähetti, hän tarttui siihen nälkäisen kiihkolla. Reki oli puolillaan heiniä. Hän kaivautui syvälle niihin ja katseli sieltä ympärilleen maailmaan. Oli pehmeä ja hyvä olla, hevonen juoksi rivakasti. Lumihiutuat lankesivat suurina puille metsässä ja heinille, jotka olivat hänen peitteenään. Hän ei uskaltanut liikkua, jottei peite särkyisi. Hän ummisti silmänsä. Hän raukesi uneen.
Vasta kaupungissa kestikievarin pihalla hän heräsi. Kaksinkertainen kyytiraha oli maksettava ja siitä kukkaro tuntuvasti keveni. Rahat riittivät sentään onnellisesti seuraavaan kestikievariin, mutta siellä vaikeudet alkoivat uudestaan, piti saada hevonen, eikä ollut millä maksaa. Hän jätti kestikievarin isännälle kellonsa pantiksi ja läksi eteenpäin.
Maat kävivät yhä tutummiksi ja hämärä yhä sakeni. Hänen levottomuutensa kasvoi. Mäet kertoivat muistelmia, kukkulat kuiskailivat kuluneista päivistä.
Kylissä lämpisivät saunat, tuli välkkyi joka ikkunasta. Metsän laitaa pitkin kävi kotipitäjän raja. Siinä oli tien laidassa Raja-Maunun torppa, saunan ovi oli selällään, aidalla istui valkoisia olentoja. Hautuneitten vastojen haju tunki tielle. Tuvan ikkunasta tuikki lamppu.
Hänen sydämmensä sykki valtavasti. Kyytimies kiiruhti hevosensa kulkua. Tuli tuttu kylä tuttuine kestikievarineen. Nuorukainen nousi reestä suoraa päätä tupaan. Lämmin löyhkä poltetuista kahvista tulvi häntä vastaan. Kahvipöytä oli katettu, suuri kiiltävä pannu seisoi hiiloksessa ja vehnäisläjiä yleni pöydillä. Isäntä liinahousuissa ja paitahihasillaan veteli sauhuja piipustaan peräpenkillä. Kaikki kasvot olivat tuttuja.
— Hyvää iltaa. Vieläkö isäntä minut tuntee?
Hän koetti levollisesti ojentaa kätensä tervehdykseksi, vaikka hän mieluinten olisi langennut isännän kaulaan.
— No totisesti… Onko se se pappilan Eernesti… Eernesti herra?
— On, on totisesti.