— Niin Eliza, näkisitte kuinka tohtori sille antaa voimistelutunteja.
Hän aikoo siitä kasvattaa oikein ideaalikissan.
Eliza rouva kertoi sitte matkastaan juutalaisen rattailla. Toista ajopeliä ei ollut saatavissa. Hän oli naurusta pakahtumaisillaan kun hän muisteli sitä tapaa, jolla juutalainen istui, kuinka hän nuorapiiskallaan letkahutti hevosiansa ja kuinka nämät luimistelivat korviaan. Kun välistä mentiin alamäkeä, töyssivät rattaat niin, että luuli lentävänsä ilmaan. Eliza kertoi tämän sangen kuvaavasti. Hän matki taidolla juutalaisen puhetta ja omia vastauksiaan. Mutta hänen jäsenensä olivat tuosta retkestä niin arat, että hänen sitte täytyi lähteä levolle aikaisemmin kuin muut.
Zofijan kasvoilta olivat pilven hattaratkin hajonneet. Hänen uurtuneet piirteensä olivat hymynä. Hän oli niitä naisia, jotka ovat tottuneet iloitsemaan toisten ilosta ja itkemään toisten suruja. Toisten edestä hän oli elänyt koko elämänsä, se oli ollut hänen onneaan. Aina hänellä oli ollut joku koditon vaalittavanaan. Tällä haavaa oli tohtori hänen rakkautensa esineenä. Millä hän eli? Hän omisti pienen talon kaupungissa. Sen vuokrahinta hänelle antoi toimeentulon.
Illalla saattaessaan Elizaa makuuhuoneeseen, jossa lämmin vuode, kukkurallaan untuvapolstareita häntä odotti, lausui Zofija hänelle kiitokset siitä, että hän niin oli osannut huvittaa tohtoria.
Oli jo pimeän hämärä.
Ruokasalin sohvalla istui tohtori, kyynäspäät polvilla ja pää käsien varassa. Hyvän aikaa askareltuaan, Zofija rouva seisahtui hänen eteensä ja nauraen kysyi, mitä huolia tohtorilla nyt oli olevinaan. Hän koetti raukka laskea leikkiä niistä asioista, jotka kaikkea muuta kuin leikin tavoin painoivat hänen mieltään.
Tohtori paljasti hänelle kuolonkalpeat kasvonsa. Hillitty tuska kohotti hänen rintaansa. Hän ojensi hänelle kirjelipun, jonka posti vasta oli tuonut. Ikäänkuin aavistaen uusien onnettomuuksien suuruutta, Zofija rouva hätäisesti tarttui kirjeeseen ja meni lampun valoon. Siinä oli vain muutamia rivejä:
"Rakas ystävä!
Tänään tehtiin täällä useain ylioppilaitten luona kotitarkastus. Löydettiin pari vaarallista kirjettä teiltäkin. Santarmit etsivät teitä. Polttakaa tämä lippu. Kiireessä ystävänne X.X.
X:ssa kesäkuun 15 päivänä".