— Kiitoksia vaan neuvostasi! Olisit voinut antaa ne omalle sisarellesi, minähän sinulle olen ventovieras.

Anna-Kaisa astui ylpeästi Jeren ohitse pihaan. Tuvan porstuassa tuli
Heikkilän emäntä häntä vastaan.

— Tuleeko piankin matka Helsinkiin? kysyi hän.

— Viikon päästä.

Anna-Kaisa vastasi lyhyesti, hän oli kaikkien puheessa kuulevinaan ilkeyttä ja ivaa, joka häntä ärsytti äärimmilleen. Tuvassa häntä odottivat emännän varoitukset kaupungin vaaroista. Hän puhui lempeällä äänellä, sanoi tekevänsä sen vain rakkaudesta ja heltyi lopuksi itkemään. Hänestä tuntui niin vaikealta antaa Anna-Kaisan mennä niin kauvas, ties milloin ja millaisena hän palaisi ja palaisiko koskaan. Tänne jäisi vanha, sokea äitikin suremaan.

Anna-Kaisa ei hänelle vastannut mitään, rinnassa tuntui ikäänkuin pistos. Äiti ei tästä vielä tietänyt mitään. Vaikeinta oli mennä hänelle siitä ilmoittamaan. Melkein vavisten Anna-Kaisa eräänä iltana likeni saunaa, jossa hänen äitinsä asui kestinä. Oli niin pimeä, ettei voinut eroittaa omaa kättään, jos piti sitä silmiensä edessä. Satoi ja tuuli. Anna-Kaisasta tuntui siltä kuin hän olisi menossa varkaisiin. Oikein hän vavahti, kun koira rupesi haukkumaan tuvan luota. Heikon tulensäteen johtamana hän löysi ovelle. Siihen hän seisahtui. Sisältä kuului veisaamista. Se oli tuttua virttä ja ääni oli tuttu, vapiseva akan ääni. Anna-Kaisa tempasi oven auki.

Leveällä rahilla olkivuoteella istui laiha, vanha eukko. Seinät olivat mustat, ikkunalla tuikki kitupiikki, suloinen lämmin leijaili ilmassa ja kiukaan takaa siritti sirkka.

— Hyvää iltaa, tervehti Anna-Kaisa.

Akka nosti harmaan päänsä ja vaani ympärilleen sokeilla silmillään.

— Joko sinä lapseni viimeinkin tulet! Kertovat sinun lähteväsi kaupunkiin. Miksi sinä heität Mäkelän hyvän emännän, mikset rupea vaimoksi Heikkilän Jerelle, joka on niin kelpo mies kuin ikinä voi olla, miksi heität minut vanhan äitisi? Minulla on ollut kahdeksan lasta, jokikinen heistä on ollut isänsä kaltainen ja kaikki ovat he eläneet kurjaa elämää. Sinä minun viimeinen lapseni, menetkö sinäkin samaa tietä? Sinä olet ottanut paikan Jeren huonomaineisen sisaren luona… Älä mene…!