Zofija rouva käski miehet ruokasaliin odottamaan ja valmisti heille teetä. He eivät saaneet istuutua ja kiellettyä oli minkäänlaisten virvokkeidenkin nauttiminen. Hän sai heidät sentään houkutelluiksi ottamaan viinaryypyn ja lasin teetä. Siinä heitä kestittäessään kertoi hän heille tohtorin taudista ja kehoitti heitä hoitamaan häntä hyvin matkalla.
Äänettöminä tohtori ja Eliza kokosivat tohtorin välttämättömimmät tavarat pieneen kääröön. Salaa Zofija ja Eliza keräsivät rahansa hänen kukkaroonsa.
Ilta jo hämärsi. Sataa tuhutti ja ukkonen jyrisi etäältä. Metsä seisoi pimeänä, hiljaa, silloin tällöin nousi tuuli valtavasti sitä ravistamaan. Pilviä, suurina kuin vuoret, vieri taivaalle, salama välähti tuontuostakin valaisemaan maisemaa.
Tohtori veti päällystakin ylleen, Eliza ojensi hänelle lakin, Zofija kietoi hänen hartioilleen suuren huivin. Santarmit katselivat äänettöminä. Ei kumpikaan naisista itkenyt, ei kumpikaan valittanut. Hämärä kätki peittoonsa heidän kärsivät kasvonsa. Kukaan ei ollut muistanut sytyttää tulta lamppuun.
— Hyvät herrat, lausui Zofija rouva ja asettui rukoilevana santarmien eteen, — hoitakaa tohtoria hyvin! Näettehän että hän on sairas, mies joka on kuolemaisillaan.
Eliza mittasi heitä leimuvin katsein ikäänkuin hän olisi tahtonut heidät maahan polkea. Mutta hän ei sanonut mitään.
— Olemmeko valmiit lähtemään? kysyi toinen santarmeista.
Tohtori tarttui Zofijan käteen ja painoi siihen huulensa. Zofija sulki hänet syliinsä ja puhkesi valittaen itkemään. Eliza ei tahtonut päästää tohtorin kättä. Hän painoi sitä rinnalleen ja suuteli sitä uudestaan ja uudestaan. Kun he astuivat porstuan kynnyksestä, leimahti heleä salama. Sen salaman valossa näkivät he toisensa viimeisen kerran. Tohtori nousi rattaille, santarmit asettuivat molemmin puolin. Tuskin sai hän aikaa ojentamaan kätensä naisille. Piiska läiskähti, hevoset lähtivät liikkeelle.
Kuin kiinninaulattuina seisoivat molemmat naiset. Salama lämmitti heitä, sade kasteli heitä. Äkkiä Eliza heräsi.
Hän ei ole kaukana vielä, hänet voi vielä tavata. Hänen täytyy vielä saada nähdä hänet. Hän heittäytyy santarmipäällikön jalkain juureen polvilleen. Hän vakuuttaa, hänelle, että hän on viaton. Hänen täytyy päästä vapaaksi!