— Zofija, sanoi hän vilkkaasti, — mennään voitin asunnolle. Ehkä saamme jotakin kuulla.
Zofija suostui siihen, vaikka tietäen, ett'ei se mitään vaikuttaisi. He pukeutuivat tummiin sadetakkeihin ja kiersivät huivit päähänsä, jott'ei heitä tunnettaisi. Helmojaan nostellen he astuivat tietä pitkin. Satoi hiljaa, lämmintä sadetta. Kiiltomatoja näkyi nurmikosta. Ei kuulunut ääntä mistään. Omituinen toivo oli syttynyt heihin molempiin. Eliza odotti hengitystään pidellen.
Voitin asunnon ikkunoista loisti tulta. Ohuiden uutimien läpi saattoi nähdä, että oltiin ruualla. Silloin tällöin kurottautui käsi jotakin ottamaan tai liikkui varjo edestakaisin.
— Jääkää te tähän, sanoi Zofija kuiskaten, — niin minä käyn kyökissä kyselemässä.
Hän meni. Eliza seisoi pensaikossa, joka jäsen jännitettynä, jokainen hermo tähystelemässä. Portailta kolahteli ikäänkuin askeleita, sisästä saattoi kuulla ääniäkin. Hänen kenkiinsä oli tarttunut kerros märkää hiekkaa, hiukset olivat auenneet ja riippuivat olkapäillä. Päänsä liikkeillä hänen täytyi estää niitä pääsemästä kasvoille. Heinä hänen ympärillään oli korkeaa ja tuoksui. Hän kuuli oman sydämmensä lyönnit. Nyt nousi joku herroista, parrakas pää loi suuren varjon voitin salin seinälle, hän otti pullon käteensä… Tohtori mahtoi istua kauvempana, koskei häntä näkynyt… Tohtori tuolla, tuossa risaisessa talossa, häntä kuljetetaan pois, syytetään, aiotaan vangita. Hänet tappavat sillä tavalla… Mutta se ei saa tapahtua! Hänen täytyy se estää. Hänen päätöksensä oli valmis.
Hän astui päättäväisesti ulos pensaastaan, kiiruhti portaille. Hän säpsähti. Pitkä mies, yksi santarmeista tarttui lämpimällä kädellä hänen käteensä.
— Tästä ei päästetä ketään.
— Väisty, kurja! huusi Eliza. Hän pelästyi. Hän ei ollut huomannut miestä, joka puoli nukkuen, sinelliinsä käärittynä oli istunut penkillä. — Tiedätkö kuka minä olen ja sinä uskallat minuun koskea?
— Se ei sinua auta, vaikka olisit kuka tahansa. Käänny vain takaisin.
— Mene paikalla ilmoittamaan santarmipäällikölle, että överstinrouva
Kochanowski tahtoo häntä puhutella. Mene!