— Tuotkos mammalles miniän, Kalle?
— Tuon, sanoi Kalle ja nauroi.
— Niin aina, niin aina.
Emännänkin piti nauraa. Ja Kalle ryntäsi ylös makaavasta asennostaan, hiipi takaa äitinsä luo ja piiloutui hänen helmoihinsa. Mutta Santeri alensi äänensä salaperäiseksi:
— Eskolassa kasvaa paraikaa tytär, joka on juuri tuon Kallen ikäinen.
Eskola on varakas paikka ja Johanna on ainoa tytär.
Emäntä nauroi.
— Mutta ennenkuin nuo ovat naima-iässä, voi hänellä olla laumallinen veljiä ja sisaria.
— Kyllä niinkin, niin aina, mutta varoja siellä riittääkin tasata. No ja entäs Sillantaustan Anni? Siinä se on hyväntapainen tyttö, hiljainen ja sävyisä. Pitääkös Kalle Annista?
— Kuka se sitten on? kysyi Kalle viattomasti.
— Etkö tiedä, kuka Anni on? Kartanon Anni, Sillantaustan Kello-tädin tyttö, joka on yhtä iso kuin Kallekin?