— Huono tahtoo olla, vastasi Kalle.
Syntyi pitkä hiljaisuus. Santeri rykäsi, yski ja sylkäsi lattiaan. Sitte hän taskustaan otti harmaan, käärityn nenäliinan ja pyyhki siihen otsaansa.
— Niin aina, sanoi hän. — Senpätähden tää — hän nyökäytti päätään Kalleen päin — on huomannut ja parhaaksi nähnyt hankkia äidilleen apua. Mäkelässä on nyt jo niin suuri huusholli, ettei emännän kannatakkaan sairastaa. Ja säästöt ovat karttuneet niin, että niillä jo ostaa talonkin. Toimeliasta, tervettä emäntää kaipaa Mäkelän nuori isäntä.
Santeri rykäsi, sylkäsi. Kalle tuijotti lattiaan, isäntä katseli totisena Santeriin. Puhemiehestä katosi tuon ensimmäisen esipuheen jälkeen kaikki kankeus ja juhlallisuus. Hän hymyili veitikkamaisesti, hosui käsillään, käveli edestakaisin ja ylisteli vuoroin Kallea, vuoroin Johannaa. Kesken kaikkia kuului porstuasta kahvikuppien kalinaa, ovi avautui ja sisään astui Johanna itse, punaposkisena, hymysuin, vyöllä valkoinen esiliina ja jalassa uudet narisevat kengät. Hän asetti kahvipannun arinalle, alkoi tyynesti jutella ilmasta ja kevään tulosta ja tarjosi sitte kahvia. Ei kuulunut hyvään aikaan muuta kuin hörppäyksiä höyryävien teevatien laidoilta. Vihdoin Santeri nousi, kaivoi taskustaan lompakon, jonka ympäriltä hän irroitti nauhan.
— Tämä Kalle Heikinpoika Mäkelä on tullut sen huomaamaan, että yksin ei ole ihmisen hyvä olla. Ja mitä sitä edempää lähtisi pajuja poimimaan, kun kotikylän naapuruudessa koivuja kasvaa…
Siinä hän pysähtyi, katseli tarkasti solmua ja hyppyröi sitä kynsillään. Kalle istui kyynäspäät polvilla ja tuijotti lattiaan. Johanna oli lentänyt tulipunaiseksi ja painunut pesemään kahvikuppeja.
Niin aina. Tämä Kalle Heikinpoika Mäkelä pyytäisi siis isännältä ja emännältä lupaa antaa tämän paperin tyttärelle, Johannalle.
Hän otti lompakosta setelin, kasteli suussa sormensa ja koetti että se oli yksinkertainen. Sitte silitti hän sen kulmat ja laski sen pöydälle.
— Mikä paperi se on? kysyi Johanna hätäisesti.
— Korea raha, virkkoi sängynlaidalta vilkaisten isäntä. — Sadanmarkan seteli.