LEENA. Jaa, jaa, vai tehtaan sukkia!
ALPERTTIINA. Odottakaappa, jahka miehet tulevat kaupungista, niin saatte kuulla, kummoiseen maahan me tästä susien pesästä muutamme!
ANTTI (malttamattomasti). Onhan se jo kuultu.
LEENA. Jaa, jaa. Olisinpa minäkin nuori, niin rukkini polttaisin paikalla!
ALPERTTIINA. Sepä sen olisi. Mutta silloin et saisikaan hametta, vaan nyt sen sinulle annan. Sinun ei pidä voida kylällä kieliä, että Kirkkolan tytär olisi ahne.
LEENA (kauhistuksissa). Taivas minua siitä varjelkoon! (Makeasti.) Emäntä kulta, joka on niin hyvä! Kiitoksia vaan monia tuhansia ja onnea vaan matkalle!
(Alperttiina ottaa vaatteet kainaloonsa ja lähtee. Leena menee hänen perässään. Tytöt ja pojat ovat ryhmissä, osaksi seisoen, osaksi istuen penkeillä.)
ANNA (ottaen Selmaa vyötäisistä). No, Selma, tulethan sinä mukaan!
SELMA (epävarmasti). En tiedä.
ANTTI. Mutta jos isäsi saa hyvän hinnan talostaan ja lähtee mukaan.